Kaamosaika, joulun odotus, lama kolkuttaa ovelle.. Varmaan monella meistä on ristiriitaisia ajatuksia siitä, käytetäänkö lama-aikaa aseena myös silloin, kun ei olisi edes tarvetta saneerata ihmisiä ulos työpaikoistaan. Miksi lomautukset ja irtisanomiset tulevat juuri synkimpään vuodenaikaan, miksi juuri ennen joulua. Moneen kotiin työttömyys heittää varjon, mieliala on ahdistava, juuri joulun kynnyksellä. Yhteiskunta toimii rahan ehdoilla. Päätökset tekee se, jolla on rahan valta tai akateeminen koulutuksen suoma asema, mutta onko aina kauaskantoista viisautta. Ei ole. Monilla työpaikoilla ei toimi oikea demokratia, vaan pelolla johtaminen. Epäsuora vihjailu ja epävarmuuden ilmapiirin luominen on johtamistyylinä se klassinen hajoita ja hallitse. Tämä epävarmuus koskettaa eniten niitä, jotka eivät ole enää kilpailukykyisiä työmarkkinoilla, jos olet liian vanha, liian sairas, liian yksinhuoltaja, liian kilttti, olet helppo kohde pelolla johtamiselle. Niin paljon elämästämme rakentuu kuitenkin arkipäivän rakenteisiin, laskut on maksettava, asuminen maksaa ja syödäkin täytyy , joten on alistuttava ja oltava hiljaa vaikka omatunto sanoo että se ei ole oikein. Tulee mieleen orjuuden ajat, torppari-ajat. Nykyajan orjuussidokset ovat monimutkaisempia, mutta vahvoja sidoksia.
Mikä voisi olla se murros, jonka pitäisi tapahtua, että yhteiskunnastamme tulisi oikeasti kaikille meistä hyvä paikka, paikka jossa kaverista pidetään huolta. Työpaikoilla olisi oikeasti se tiimi, joka tähtää yhteiseen hyvään, eikä vain omaan urakehitykseen ja hyötyyn. Tämän päivän useat nuoret johtajat käyttävät alaisiaan uralla kehittymiseen , missä ovat ne inhimilliset myös henkisiä arvoja kunnioittavat viisaat johtajat. Kenties koulutuksessa pitäisi olla oppiaineena ihmisläheinen filosofia ja uskonnon opeista ainakin armon ymmärtäminen.
Näitä asioita tänään ajattelin. Ehkä olen ajatellut hyvin tunnepitoisesti. Viisaat päätökset syntyvät siitä e,ttä tunne, järki ja tahto toisinaan myös armo ovat olleet edesauttamassa päätöksen syntymistä.
.jpg)