Mosaiikkijäätä ja ajan henkeä

Olimme Jussin kanssa luistelemassa meren jäällä. Vastatuuli oli kova, puskin kuin puuhevonen tuulessa. Ilman luistelusauvoja en olisi edennyt piiruakaan. Käsivoimat olivat koetuksella, luistelutekniikkani on vielä kehittymässä, pahoissa uurteisissa kohdissa, jossa jää oli niin sanotusti röpöliäistä oli hankalaa edetä. Pidimme tauon saaren rannassa, laiturin nokassa joimme teetä. Saari kierrettiin ja toisella puolella oli onneksi jo myötätuulta ja pääsin helpommin eteenpäin. Jäässä oli paikoitellen kauniita kuvia kuin sulkia tai mosaiikkia jään sisällä. Otin valokuvia jos vaikka saisi maalausaiheita.

Viikonlopulla oli Sara meillä pitkästä aikaa yökylässä. Lapset sanovat totuuden; katselimme yhdessä maalaamaani tulppaanitaulua ja kysyin häneltä mitä taulussa hänen mielestään oli. Vastaus oli että rusetteja... kerroin että olivat tulppaaneja, johon Sara sanoi että ulkona on lunta eikä ole kukkia. Kerroin että taulussa olevat tulppaanit ovat sisällä ja ikkunan takana oli luminen piha. Ehkä lapsi onkin paras kriitikko taulujen suhteen, kertoo mitä näkee eikä mitä pitäisi nähdä ) Seuraavaksi ajattelin harjoitella meren maalaamista, aaltojen muotoja, tunnelmaa ja tutkia meriaiheista kotona olevaa kirjaa Meritaiteen mestareita ja katsoa valokuvia joita olemme kesäisin meriretkillämme ottaneet.

Olisi vain enemmän aikaa kaikkeen tällaiseen oman näköiseen tekemiseen, kuten maalaamiseen.
Tässä iässä pitäisi olla mahdollisuus toteuttaa niin sanotusti itseään eikä puurtaa kahdeksaa tuntia paperien ääressä sisällä toimistossa. En pidä sitä järkevänä, että eläkeikää pyritään nostamaan.
Jotta jaksaisimme eläkeikään töissä, olisi työpäiviä joustettava lyhyemmiksi, työn pitäisi kuulua ihmisen elämään siten että se olisi osana arjessa jaksamista, jolloin emme puhuisi eläkkeelle pääsemisestä.
Katselin tänään Hesaria ja huomasin, että kuolleita-osastolla on vanhusten lisäksi suuri 50-luvulla syntyneiden kaarti. Ihmisen elämä on lyhyt, pitäisi olla oikeus vapautua työn orjuudesta silloin, kun vielä jaksaa tehdä haluamiaan asioita ja muistaa mitä on tekemässä.
Välillä on sellainen olemisen tunne, että on ihan vieraassa ajassa läsnä.

Luin Hesarista artikkelia, jossa sanotiin esim että " Mediasta muodostuu hulluuden stimuloinnin kanava (Sloterdijk)ja että ratkaisu olisi paluu kristillisen hyvän tahdon jäljittelyn kierteeseen, kansainvälisissä suhteissa pitäisi noudattaa hyväntahtoista ja väkivallatonta yhteisoloa ja riittävää etäisyyttä naapurin asioihin." Tämä herätti minussa ajatuksen miksi tämä aika tuntuu joskus vieraalta, vierautta tuo osaltaan tämä etäisyyden puute toisten asioihin. (niin kansojen kuin yksilön tasolla) Vääristä asioista tirkistely-kirjoitellaan iltapäivälehdissä, yksityisasioista jotka kuuluisivat lähinnä henkilölle itselleen tai lähipiirille, totumme tällaiseen kirjoittelutyyliin... kutsumme sitä viihteeksi.