Oranssi on myös peruschakran väri, kehon puhdistautuminen, lihasten kunto, mielihyvä esimerkiksi liittyvät tähän chakraan. Kun peruschakra on tukossa olet epäluuloinen, huolestut toisten mielipiteistä saatat olla epäsosiaalinen.
Oranssin värin lisääminen saattaa tuoda uusia ihmisiä lähellesi ja myös eläimiä... no Maxi-koira on tulossa luoksemme yökylään n. tunnin kuluttua )
Meillä on erilaisia värimuistoja, jotka tekevät joistain väreistä turvallisia, surullisia, lohduttavia. Osa näistä varhaislapsuuden värimuistoista on alitajunnan kammioissa, ja saattavat tulla esiin unien kautta. Muistan lempeydellä äitini oranssin ruskeaa kesämekkoa, taisi olla Marimekon
kangas, lämpimät maanläheiset tunnelmat. Äiti teki minulle samasta kankaasta mekon ja olin niin ihastunut tähän aikuismaiseen väriin (ei ollut pastellin sinistä tai vaaleanpunaista) olin silloin n 6-vuotias. Lapsi saattaa kokea tietyt värit lasten väreinä ja sitten esim ruskeat, mustat ja murretun oranssin aikuisten maailman väreinä.
Sanotaan, että tiettyjä kirjaimia vastaavat tietyt värit ja näin voit saada selville oman nimesi väriskaalan. Tämän väriskaalan värit tasapainottavat ja parantavat enrgioitasi. Voi olla tämä uskon asia, mutta uskohan onkin esim paranemisen peruselementti. Mihin uskot se parantaa.
Oranssiväri puuttuu minun etunimestäni, oranssi on C:tä vastaava väri. No ainakin C-vitamiinin osalta oranssinvärinen appelsiinihan on hyvä esimerkki. Voisikohan tämä väriajattelu ulottua myös nuottien maailmaan, jos vaikka C-duurissa soitetut ja C:tä paljon sisältävät laulut vaikka parantaisivat flunssaa.. ;) esim lastenlaulut, enpä tiedä. Syntyi vain tällainen ajatuskuvio.
Olin vuosia sitten eräällä luennolla, jossa tulevaisuuden visiona luennoitsija sanoi, että tulee aika jolloin esim vitamiininpuutosta hoidetaan musiikkiterapialla, Eri nuotit värähtelevät eri tasolla. Ihmisen oman DNA tason määrittelemällä, voimme löytää ne elementit, jotka vaikuttavat esim vitamiinien imeytymiseen. Voi kuulostaa huu-haalta, mutta tämän päivän huuhaat ovat usein huomispäivän tiedettä.
Maxi pyörii tuossa jaloissani ja syö väillä sonninkorvaa, on vähän levoton ja haahuilee, ulisee minne Hilla hävisi. Toivottavasti yökyläily sujuu, me kun emme oikein ole koiraa tottuneet hoitamaan..Nyt taidan lopettaa tämän oranssin kirjoitteluni ja rapsuttaa Maxia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti